Laulupedagogit ry:n rytmimusiikin koulutuspäivät - Mitä opin?

Viikonloppuna järjestettiin Laulupedagogit ry:n rytmimusiikin koulutuspäivät, johon oli kutsuttu luennoimaan ja opettamaan Lontoosta Paul Farrington. Hän piti sekä luennon että opetusdemon ja piti sen lisäksi yksityistunteja lauantaina ja sunnuntaina. Varmaankin ulkomaisen vierailijan ansiosta paikalla oli erityisen paljon väkeä. Farringtonin lisäksi koulutuspäivän ohjelmaan kuului bulgarialaista laulua sekä Aija Puurtisen, Jenny Wilhelmsin ja Ritva Eerolan pitämä efektejä käsittelevä luento.

Farrington käyttää opetuksessaan Estill- eli EVTS-metodia. Olen seurannut kolmen eri opettajan luentoja, joissa he ovat pyrkineet esittelemään metodin parissa tunnissa. Tämä on haasteellista, sillä Estill on suhteellisen monimutkainen menetelmä, joka sisältää paljon yksityiskohtia. Äänenkäyttöä harjoitetaan kolmentoista "pakollisen kuvion" (engl. Compulsory figures) avulla, joiden erilaiset yhdistelmät muodostavat kuusi erilaista "äänen laatua" (Voice Quality) sekä näiden muunnoksia. Paul Farringtonin luento oli tähän mennessä paras esittely, jonka olen nähnyt, koska hän suosiolla hyppi yli monia yksityiskohtia eikä yrittänytkään sisällyttää kaikkea viiden päivän kurssilla opeteltavaa puoleentoista tuntiin.

Kirjoitin aikaisemmin kokemuksestani viisipäiväiseltä Estill-kurssilta ja mainitsin, kuinka opettajien toiminta oli käytännössä ristiriidassa esteettisen ennakkoasenteettomuuden ajatuksen kanssa. Myös Paul Farringtonin opetus oli ristiriitaista tässä suhteessa. Hänkin korosti, että Estill-opettajat eivät arvota erilaisia soundeja. Käytännössä hän kuitenkin toi esiin mielipiteensä siitä, mikä soundi oli parempi tai sopivampi.

Toivoisin, että taidekäsityksestä ja opetuksen tavoitteista käytäisiin laajasti avointa keskustelua. Laulu- ja instrumenttiopetuksessa on niin vahva mestari-kisälli-perinne, että toimintatapoja kyseenalaistetaan harvoin. Opettajan ajatellaan tietävän aina parhaiten. Keskustelu jää myös usein tyylin tasolle eikä varsinaisesti pureudu musiikin ja ilmaisun sisältöihin. Ja jos halutaan edistää esteettisesti puolueetonta opetusta, laulupedagogiikan opetuksessa olisi tärkeää tarkastella arvon toteutumista opetustyössä ja antaa opiskelijoille käytännön työkaluja siihen.

Mitä sitten opin viikonloppuna? Ainakin seuraavaa:

- Kun tulevaisuudessa luennoin laulutekniikasta, kirjoitan viittaukset tieteellisiin tutkimuksiin ja artikkeleihin, jotta kaikki voivat tarkistaa ne halutessaan

- Pyrin määrittelemään käsitteet mahdollisimman tarkasti ja käyttämään yksiselitteisiä termejä

- Erottelen selkeästi milloin viittaan fysiologiaan ja milloin puhun mielikuvista enkä sekoita näitä keskenään

- Muistan opettaessa puhua vähemmän ja keskittyä laulamiseen enemmän

- Positiivinen ja ennakkoluuloton suhtautuminen sekä opettajana että oppilaana vie aina pidemmälle

-Ville

www.laulunopetus.fi

Edit: Taisin kirjoittaa Farringtonista aika kriittisesti. Hän on toki taitava opettaja ja sai tuloksiakin aikaan. Sain tänään ennen omaa tuntiani ystävällisesti luvan seurata erään taitavan nuoren sopraanon tuntia. Hän hyötyi erityisesti tukiharjoituksista. Ilmeisesti Farrington tuntee parhaiten klassista laulua, jossa on määritellympi ääni-ihanne ja siten opettajan perustellumpaa kertoa oma mielipiteensä äänen laadusta.