keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Laulajan kuunteleminen

Mieleeni tuli vielä eräs seikka viime viikonlopun koulutuksesta. Opettaja Paul Farrington puhui luennollaan ja opetusdemossaan siitä, että kun hän kuuntelee laulajaa, hän ikään kuin näkisi, mitä tämän kurkussa tapahtuu ja mikä osa liikkuu minnekin. Kuulostaa vakuuttavalta - tämän opettajan täytyy osata asiansa.

Vaan eipä osaa. Omalla yksityistunnillani lauloin erästä Darren Hayesin kappaletta, jossa laulan osan korkeista äänistä neutralissa (jotkut kutsuisivat sitä soundia falsetoksi). Opettaja väitti, että minulla oli kyseisessä kohdassa "ohuet äänihuulet" (thin folds). Tästä asetuksesta pitäisi pystyä lisäämään äänenvoimakkuutta ilman breikkiä. En pystynyt, joten kyseessä oli oikeasti falsetto (joka siis on myös yksi äänenlaatu eli voice quality EVTS:ssä). Kun opetusdemon koeoppilaana lauloin Chess-musikaalista Pity the Childin, opettaja väitti, etten pystyisi laulamaan käyttämälläni tekniikalla tarvittaessa kuutena iltana viikossa. Tunnen oman ääneni sen verran hyvin, että tiesin hänen olevan väärässä. Laulaminen oli helppoa eikä rasittanut ääntä lainkaan. Tunsin kurkkuni kuroutuvan ainoastaan opetussession lopussa, kun lauloin opettajan pyynnöstä voimakkaammin, jolloin joissakin kohdissa curbingissani oli liikaa volyymia.

Jos useamman kymmenen vuoden kokemuksen omaava opettaja ei pystykään kertomaan, miten eri soundit on tuotettu, niin olisiko näkökulmassa tarkistamisen varaa? Eri työkalut muuttuvat varmuuden puutteessa mielikuviksi, jotka voivat toki olla toimivia. Yksi tällainen on EVTS:n tarpeellisena pitämä taskuhuulten retraktion (erillään pitämisen) ajatus. Tätä retraktiota ei käsittääkseni ole pystytty tuottamaan tutkimuksissa beltingillä laulettaessa (Korjatkaa, jos olen väärässä. Tutustun mielelläni tutkimuksiin aiheesta). Tämä on luonnollista, sillä CVT:n tutkimuksen valossa taskuhuulten täytyy lähentyä kaikissa metallisissa moodeissa, jotta saavutetaan tarvittava ääntöväylän akustiikka. Taskuhuulten retraktio on siis mielikuva ja saa ehkä jotain muuta aikaan ääntöväylässä (ja mahdollisesti eri ihmisillä eri asioita).

Kun opetan, minulla on tietenkin itsellänikin käsitys siitä, mitä laulajan kurkussa saattaa tapahtua ja pystyn ikään kuin tuntemaan sen itse (jotkut muuten kutsuvat tätä audiokinesteettiseksi kyvyksi). Mutta en voi olla varma, tulkitsenko oikein. Ainoa, mihin voi luottaa on soundi sekä laulajan oma tuntemus. On kaksi syytä siihen, miksi CVT-opettajat kyselevät jatkuvasti laulajilta, miltä harjoitukset tuntuvat. Ensimmäiseksi, näin varmistetaan, ettei laulaminen satu tai tunnu epämukavalta ja siten vältetään äänen vahingoittuminen. Toiseksi, laulaja oppii huomioimaan omia tuntemuksiaan ja siten tulee tietoisemmaksi siitä, mitä kurkussa ja muussa kehossa tapahtuu laulettaessa.

Yritän koota tulevaan blogitekstiin CVT:n ja EVTS:n yhtäläisyyksiä ja eroja. Tästä voi olla ehkä apua niille, jotka saavat opetusta kummallakin menetelmällä tai ovat kiinnostuneet niistä muuten vain.

-Ville

2 kommenttia:

  1. Hei Ville!
    On kunnioitettavaa, että kirjoitat innokkaasti laulamisesta ja
    opettamisesta. Tosin toivon sinun huomioivan, että millään
    ammattialalla ei pidetä kovin ammattimaisena käytöksenä kollegojen
    mollaamista julkisesti (blogi on julkista kirjoittamista). Erityisen
    ikävää on lukea, jos mollaamillasi kollegoilla sattuu olemaan itseäsi
    huomattavasti pidempi kokemus alalla toimimisessa ja tuloksia
    työstään. Tämä kirjoittamaton ammattimaisen käytöksen sääntö koskee
    yhtä hyvin tiede- kuin taideyhteisöjäkin. Rakentavan
    keskustelukulttuurin lähtökohta on toisen ihmisen kunnioitus
    silloinkin, kun on erilaisia näkemyksiä. Eri mieltä voi olla
    sivistyneesti. Esim: kommenttisi Marseillesista: " Näin meillä siis on
    liuta konferensseihin osallistuvia opettajia, jotka esittelevät
    perustavansa opetuksensa tieteelliseen tutkimukseen tajuamatta niistä
    oikeastaan tarpeeksi"
    TAI " Kävin Köpiksessä myös Seth Riggsin kehittämän Speech Level
    Singing -tekniikan opettajalla kahdella tunnilla. Olin liikkeellä
    avoimin mielin, mutta opettaja ei ollut kyllä paljon mistään
    kotoisin." Onko rakentavaa ampua erilaisia näkemyksiä ja
    työskentelytapoja alas? Antaa kaikkien kukkien kukkia ja puhukoon työ
    puolestaan!

    Laulupedagogit ry:n hallituksen puolesta Hannele
    Valtasaari

    VastaaPoista
  2. Kiitos arvokkaasta palautteesta, Hannele. Se auttaa minua kehittymään kirjoittajana. Yritän jatkossa kiinnittää paremmin huomiota asiallisempaan kirjoitusasuun.

    Olen mielestäni kirjoittanut eri menetelmistä totuudenmukaisesti tutustuttuani niihin kunnolla. Olen sitten esittänyt kritiikkiä ja kysymyksiä niistä seikoista, jotka olen kokenut epäselviksi. SLS:stä en ole oikeastaan kirjoittanut, koska materiaalia ei ole yksinkertaisesti saatavilla.

    Asiat, joita olen kärkevimmin kritisoinut näyttäisivät liittyvän opettajien vallankäyttöön, jota pidän todella epämiellyttävänä ilmiönä. Mielestäni opettajalla ei ole oikeutta käyttää kokemuksensa tai osaamisensa antamaa valta-asemaa oppilaiden alistamiseen ja omien tavoitteidensa saavuttamiseen. Tällaista toimintaa ei tarvitse suvaita, oli opettaja kuinka kokenut tahansa. Valitettavasti instrumentti- ja laulunopetuksen perinteessä on vielä nähtävissä tällaista opettajan vallan väärinkäyttöä.

    VastaaPoista