Complete Vocal Technique aloittelijoille

Edellinen kirjoitukseni herätti paljon keskustelua ainakin Facebook-sivullani. Suuri kiitos kaikille kommenteista! Yksi esiin tullut aihe oli CVT aloittelijoiden laulunopetuksessa. Katri pyysi minua kirjoittamaan tästä, joten laulanpa nyt käskien toisin kuin se kuuluisa kukko.

Kokemukseni mukaan CVT on erinomainen väline aloittelijoiden opetuksessa. Koen oppilaideni saaneen sen avulla hyviä tuloksia ja itse oppineeni valtavasti juuri heidän opettamisestaan. Ammatilaisten opettaminen on toki hauskaa ja usein helppoa, mutta aloittelijoiden opetuksessa joutuu mielestäni useammin soveltamaan ja haastamaan itseään opettajana monipuolisesti. Muistan itse turhautuneeni laulu- ja äänenkäytön tunneilla, jossa vain hengiteltiin ties minne ruuminosiin (oikeastihan se hengitys ei mene minnekään muualle kuin keuhkoihin), venyteltiin tai harjoiteltiin ryhtiä. Kyllähän se oli usein rentouttavaa, muttei tarkoituksenmukaista laulullisen osaamisen kehittymiselle. Olen erittäin iloinen, että Complete Vocal Techniquessa minulla on nykyään monipuoliset työvälineet myös aloittelijoiden opettamiseen.

Yksi CVT:n etu aloittelijoiden (ja miksei kenen tahansa) kanssa on se, että voidaan suoraan lähteä kehittämään eteenpäin oppilaan tavoittelemaa laulutapaa. Tämä ei tarkoita sitä, että laulamisen perusperiaatteet sivuutettaisiin, päinvastoin. Esimerkiksi tuki on usein tärkeimmässä osassa aloittelijoilla. Erilaisten soundien tuottamiseksi tarvittava tuen ja energian määrä kuitenkin vaihtelee huomattavasti, joten en pidä järkevänä harjoitella ensisijaisesti neutral-moodia ja tukea sen mukaan, mikäli oppilaan tavoite on jokin metallisempi laulutapa. Luulo siitä, että metalliset ja voimakkaammat moodit olisivat jotenkin vaarallisempia kuin hiljempaa laulaminen, on väärä. Usein metallisten moodien avulla harjoitteleminen on itse asiassa hyödyllistä siksikin, että ne vaativat enemmän tukea, jolloin laulaja saa paremmin tuntumaa tukilihasten toimintaan. Itse olen saanut ääneni laulutreenissä käheytymään ainoastaan kerran harjoitellessani neutral-moodilla ylöspäin vähän liian innokkaasti. Opinpahan ainakin sen, että jatkossa etenen hitaammin.

Edellisen kirjoitukseni herättämässä keskustelussa käsiteltiin mm. aloittelijan kehontuntemusta. Esillä oli ajatus siitä, että aloittelijan voi olla vaikeaa tuntea, jos tekee joitain väärin, koska kehontuntemus ei ole välttämättä riittävän kehittynyt. Ihmiset ovat erilaisia ja toiset tuntevat kehonsa paremmin kuin toiset. Mielestäni paras väline opettajalle kiinnittää oppilaan huomio tuntemuksiinsa on kysyä niistä toistuvasti ja usein. Sen lisäksi, että opettaja kysyisi vain silloin, kun hänen mielestään tekniikka ei kuulosta täysin oikealta, tulisi kysyä myös onnistumisten yhteydessä. On tärkeää muistaa, että tuntemukset voivat vaihdella eri ihmisillä. Opettajana olisi helppoa peilata kaikkea aina omiin tuntemuksiin, mutta oppilaan tuntemukset hyvästä tekniikasta voivat olla aivan erilaiset. Toistuva kysyminen oppilaan tuntemuksista auttaa siis opettajaakin valitsemaan oikeat työvälineet oppilaan tarpeisiin.

Uskon, että lauluäänelle ei aiheudu vahinkoa mikäli muistaa sen perussäännön, että laulutekniikka ei ole oikein, mikäli laulaminen sattuu, kutittaa kurkkua, tuntuu muuten epämukavalta tai käheyttää äänen. Sellaiset laulajat, jotka eivät tunne laulaessaan mitään, ovat kokemukseni mukaan erittäin harvinaisia. Nämä laulajat pystyvät kuitenkin useimmiten luottamaan kuuloonsa. Viimeistään äänen käheytyminen kertoo sen, että tekniikassa on korjattavaa. CVT-kirjassakin muistutetaan näistä ohjesäännöistä toistuvasti. Jos joku vain kirjan avulla harjoitteleva laulaja jättää huomioimatta varoitukset, se ei ole tekniikan vaan laulajan itsensä vika. Toki suosittelen kaikille laulajille jonkinlaista tekniikan tsekkaamista valtuutetun CVT-opettajan kanssa. En tiedä ketään laulajaa, joka olisi vahingoittanut ääntään CVT:n vuoksi. Päinvastoin, monet ääniongelmista kärsineet ovat saaneet siitä paljon apua niin laulamiseen kuin puhumiseenkin.


-Ville
www.laulunopetus.fi

Complete Vocal Techniqueen kohdistuvasta kritiikistä

No niin, yritän nyt taas aktivoitua kirjoittamaan vähän useammin. Ja oikeasti, koska mielestäni on turhauttavaa lukea eri blogeista pahoitteluja ja selityksiä harvoista päivityksistä. Olen aina välillä miettinyt tätä kirjoittamista, mutta en ole silloin saanut tarpeeksi kiinnostavia ideoita. Uskoisin kirjoittavani jatkossa parista pääaiheesta, laulamisesta, taidepolitiikasta ja musiikin opetuksesta. Ja tietysti myös näistä yhdessä. Nyt käsiteltäköön laulupedagogiikkaa.

Complete Vocal Technique on herättänyt aina monenlaisia tunteita. Olen kuullut ja lukenut kaikenlaista niin suoraan toisilta laulupedagogeilta kuin myös kuullut mitä ihmeellisempiä kertomuksia väitteistä ja kommenteista, joita kollegani ovat kohdanneet. CVT:a vastaan esitetty kritiikki pyörii useimmiten parin asian ympärillä. Ensimmäinen on se, että CVT keskittyisi vain tekniikkaan unohtaen täysin ilmaisun merkityksen. Toinen on se, että ääni vaurioittuu, kun oppilaat laitetaan vain huutamaan. Olenpa kuullut jonkun kauhistelevan, että "Meilahdessa jo hoidetaan ensimmäisiä CVT:n uhreja".

Ne, jotka ajattelevat CVT:n sivuuttavan ilmaisun täysin eivät ole varmaan lukeneet itse kirjaa kovin hyvin. Cathrine Sadolin kirjoittaa ensimmäisellä sivulla, että hänestä laulamisessa tärkeintä on ilmaisu ja että tekniikka on toissijaista. Olen itse samaa mieltä. Toisaalta ilman laulutekniikkaa ei voi laulaakaan. Jos ei olisi lainkaan tekniikkaa, ei pystyisi tuottamaan minkäänlaista ääntä. Kaikilla on siis jonkinlainen laulutekniikka. Tekniikan kehittämisen tarkoituksena on sitten oppia käyttämään ääntä niin, että se kommunikoi mahdollisimman hyvin ja palvelee ilmaisua. Laulutekniikassa on siis mielestäni kyse ennen kaikkea kommunikaatiosta ja sen välineistä.

Laulutekniikkaa voisi verrata jonkin kielen hallitsemiseen. Mikäli hallitsee kieliopin ja sanaston hyvin, pystyy ilmaisemaan itseään tällä kielellä mahdollisimman tarkasti. Kielen hallinnasta ei kuitenkaan ole paljon apua, jos ei ole mitään sanottavaa. Ja toisaalta, jos on suuri ilmaisun tarve, viesti voi tulla perille puuttellisemmallakin kielitaidolla. Näin siis yleensä. Uskon kuitenkin, että joskus sisältö voi toki olla huikea tekninen osaaminen. Voi olla ihan kiinnostavaa kuunnella niin taitavaa ja korukuvioista kielenkäyttöä kuin vaikkapa Mariah Careyn mielettömiä huiluääniä. Mutta näin siis aika harvoin. Parhaimpia laulajia ovat mielestäni ne, joilla on vahva viesti ja ilmaisun tarve sekä tarkoituksenmukainen laulutekniikka, jotta ilmaisu välittyy kuulijalle.

Se, miksi CVT-opettajat usein päätyvät opettamaan nimenomaan tekniikkaa, johtuu nähdäkseni pikemminkin oppilaiden toiveista kuin tekniikasta itsestään. Laulajat eivät yksinkertaisesti ole saaneet muualta sellaista tekniikan opetusta kuin he olisivat halunneet. Silti opetusta määrittelee aina ilmaisu, se mitä ja miten halutaan ilmaista. Sen perusteella oppilas valitsee yhteistyössä opettajan kanssa ilmaisua palvelevan tekniikan. Kun tekniikka on harjoiteltu lihasmuistiin, sitä ei tarvitse enää miettiä ja voi keskittyä ilmaisuun.

Toinen kritiikin aihe eli se, että CVT edesauttaisi äänen vaurioitumista, on vielä ensimmäistä hupsumpi. Tämän kritiikin esittäjät eivät liene lukeneet kirjaa lainkaan. Siinä muistutetaan melkein puuduttavuuteen asti siitä, että laulaminen ei saa sattua eikä tuntua epämukavalta. Myös valtuutetut CVT-opettajat varmistavat jatkuvasti, että tehtävät harjoitukset eivät tunnu huonolta. Jos joku opettaja opettaa CVT:a ilman pätevyyttä ja toimii huolimattomasti, ei se toki ole tekniikan vaan opettajan vika. Oppilaan oma vastuu on sitten siinä, miten vastaa opettajan kysymyksiin. Mikäli laulaminen tuntuu epämukavalta, mutta vastaa opettajalle toisin, ei opettajaa voi syyttää siitä. Reeta Vestman haastatteli Sibelius-Akatemialle tekemässään gradussa neljää musikaalilaulajaa, joista yksi kritisoi sitä, että CVT-opettajat antoivat hänen laulaa äänensä "ruvelle". Mietin, voisiko syynä olla se, että tämä laulaja halusi niin kovasti ja ehkä kärsimättömästi saavuttaa korkeat ja voimakkaat äänet, että vähätteli virheellisen tekniikan epämukavuutta opettajalle ja itselleen. Nähdäkseni on vastuutonta laulajalta tässä tilanteessa sysätä syy tekniikalle ja sen opettajille. Haastateltavan kritiikki on toki hyvä muistutus siitä, että me opettajat voimme entisestään kehittää kommunikointitaitojamme ja menetelmiämme, jotta informaatiokatkoksia ei syntyisi.

Jos laulaja muistaisi tunniltani vain yhden asian, toivoisin sen olevan se, että mikäli laulaminen tuntuu huonolta tai epämukavalta, tai se sattuu tai kutittaa, se on väärin. Jos taas ei, tekniikka on suurella todennäköisyydellä ihan oikein. Kannustankin kaikkia kokeilemaan omia rajojaan. Monia uusia ilmaisumuotoja ja tekniikoita löytää usein ihan itsestään vain heittäytymällä kokeilemaan. Mikäli jonkin soundin tekeminen sitten tuntuu huonolta, se vain tarkoittaa että siinä kohtaa tekniikassa on hiomista. Ei tietenkään kannata jatkaa huonolta tuntuvaa laulamista, vaan hakeutua pätevälle opettajalle oppimaan, kuinka tuottaa haluttu soundi oikein ilman rasitusta. Jos taas laulunopettajan teettämät harjoitukset tuntuvat huonolta tai lopputulos on ihan toisen suuntainen kuin on itse ajatellut, suosittelen vaihtamaan opettajaa.

Muistan erään itselleni sattuneen tapauksen yhdeltä laulutunnilta. Tämä äänenkäytön opettaja ei käsittääkseni suhtautunut erityisen myötämielisesti CVT:een. Lauloin tunnilla yhden laulun, jonka jälkeen opettaja kysyi minulta, miten se meni ja miltä se tuntui. Mielestäni kappale sujui hyvin eikä tuottanut erityisesti vaikeuksia. Opettaja sanoi sitten, että joskus sitä ei enää tunne, jos on laulanut pitkään väärin, miten selkeästikin hänen mielestään olin tehnyt. Kokeilin kuitenkin avoimin mielin opettajan harjoituksia tunnin ajan. Tunnin lopuksi kurkkuuni sattui. Tämän jälkeen en mennyt enää opettajan tunneille.

Tähän tarinaan on hyvä päättää tämä kirjoitus. Olen erittäin kiitollinen kaikista kommenteista. Erityisesti, jos olen jonkun mielestä ymmärtänyt CVT:een kohdistuvan kritiikin ihan väärin. Tai jos löytyy uusia kritiikin aiheita. Tai ihan mitä vain.