Complete Vocal Technique aloittelijoille

Edellinen kirjoitukseni herätti paljon keskustelua ainakin Facebook-sivullani. Suuri kiitos kaikille kommenteista! Yksi esiin tullut aihe oli CVT aloittelijoiden laulunopetuksessa. Katri pyysi minua kirjoittamaan tästä, joten laulanpa nyt käskien toisin kuin se kuuluisa kukko.

Kokemukseni mukaan CVT on erinomainen väline aloittelijoiden opetuksessa. Koen oppilaideni saaneen sen avulla hyviä tuloksia ja itse oppineeni valtavasti juuri heidän opettamisestaan. Ammatilaisten opettaminen on toki hauskaa ja usein helppoa, mutta aloittelijoiden opetuksessa joutuu mielestäni useammin soveltamaan ja haastamaan itseään opettajana monipuolisesti. Muistan itse turhautuneeni laulu- ja äänenkäytön tunneilla, jossa vain hengiteltiin ties minne ruuminosiin (oikeastihan se hengitys ei mene minnekään muualle kuin keuhkoihin), venyteltiin tai harjoiteltiin ryhtiä. Kyllähän se oli usein rentouttavaa, muttei tarkoituksenmukaista laulullisen osaamisen kehittymiselle. Olen erittäin iloinen, että Complete Vocal Techniquessa minulla on nykyään monipuoliset työvälineet myös aloittelijoiden opettamiseen.

Yksi CVT:n etu aloittelijoiden (ja miksei kenen tahansa) kanssa on se, että voidaan suoraan lähteä kehittämään eteenpäin oppilaan tavoittelemaa laulutapaa. Tämä ei tarkoita sitä, että laulamisen perusperiaatteet sivuutettaisiin, päinvastoin. Esimerkiksi tuki on usein tärkeimmässä osassa aloittelijoilla. Erilaisten soundien tuottamiseksi tarvittava tuen ja energian määrä kuitenkin vaihtelee huomattavasti, joten en pidä järkevänä harjoitella ensisijaisesti neutral-moodia ja tukea sen mukaan, mikäli oppilaan tavoite on jokin metallisempi laulutapa. Luulo siitä, että metalliset ja voimakkaammat moodit olisivat jotenkin vaarallisempia kuin hiljempaa laulaminen, on väärä. Usein metallisten moodien avulla harjoitteleminen on itse asiassa hyödyllistä siksikin, että ne vaativat enemmän tukea, jolloin laulaja saa paremmin tuntumaa tukilihasten toimintaan. Itse olen saanut ääneni laulutreenissä käheytymään ainoastaan kerran harjoitellessani neutral-moodilla ylöspäin vähän liian innokkaasti. Opinpahan ainakin sen, että jatkossa etenen hitaammin.

Edellisen kirjoitukseni herättämässä keskustelussa käsiteltiin mm. aloittelijan kehontuntemusta. Esillä oli ajatus siitä, että aloittelijan voi olla vaikeaa tuntea, jos tekee joitain väärin, koska kehontuntemus ei ole välttämättä riittävän kehittynyt. Ihmiset ovat erilaisia ja toiset tuntevat kehonsa paremmin kuin toiset. Mielestäni paras väline opettajalle kiinnittää oppilaan huomio tuntemuksiinsa on kysyä niistä toistuvasti ja usein. Sen lisäksi, että opettaja kysyisi vain silloin, kun hänen mielestään tekniikka ei kuulosta täysin oikealta, tulisi kysyä myös onnistumisten yhteydessä. On tärkeää muistaa, että tuntemukset voivat vaihdella eri ihmisillä. Opettajana olisi helppoa peilata kaikkea aina omiin tuntemuksiin, mutta oppilaan tuntemukset hyvästä tekniikasta voivat olla aivan erilaiset. Toistuva kysyminen oppilaan tuntemuksista auttaa siis opettajaakin valitsemaan oikeat työvälineet oppilaan tarpeisiin.

Uskon, että lauluäänelle ei aiheudu vahinkoa mikäli muistaa sen perussäännön, että laulutekniikka ei ole oikein, mikäli laulaminen sattuu, kutittaa kurkkua, tuntuu muuten epämukavalta tai käheyttää äänen. Sellaiset laulajat, jotka eivät tunne laulaessaan mitään, ovat kokemukseni mukaan erittäin harvinaisia. Nämä laulajat pystyvät kuitenkin useimmiten luottamaan kuuloonsa. Viimeistään äänen käheytyminen kertoo sen, että tekniikassa on korjattavaa. CVT-kirjassakin muistutetaan näistä ohjesäännöistä toistuvasti. Jos joku vain kirjan avulla harjoitteleva laulaja jättää huomioimatta varoitukset, se ei ole tekniikan vaan laulajan itsensä vika. Toki suosittelen kaikille laulajille jonkinlaista tekniikan tsekkaamista valtuutetun CVT-opettajan kanssa. En tiedä ketään laulajaa, joka olisi vahingoittanut ääntään CVT:n vuoksi. Päinvastoin, monet ääniongelmista kärsineet ovat saaneet siitä paljon apua niin laulamiseen kuin puhumiseenkin.


-Ville
www.laulunopetus.fi