CVT Teachers Team

Hei!

Ja hyvää alkanutta vuotta kaikille laulajille! Olen pitänyt vähän taukoa kirjoittelemisesta täällä. Osittain siksi, että aloitin kollegani Annika Holmbergin kanssa blogin englanniksi. Kirjoitamme osittain samoista aiheista kuin olen täälläkin kirjoittanut eli asiaa laulamisesta, esiintymisestä ja opettamisesta.

Blogimme löytyy osoitteesta cvtteachers.blogspot.com. Tervetuloa lukemaan!

-Ville

Complete Vocal Technique kehittyy

Mielestäni yksi CVT:n hienoista puolista on se, että meitä opettajia kannustetaan antamaan kritiikkiä ja kyseenalaistamaan jo opiskelujen aikana. Cathrine Sadolin on avoin ja hyvin vastaanottavainen uusille, kyseenalaistavillekin ideoille, mikä on nähdäkseni elinehto CVT:n kehittymiselle entistä paremmaksi laulunopetuksen työvälineeksi. Complete Vocal Technique ei ole siis kiveen kirjoitettu, vaan me opettajat yhdessä pyrimme tekemään siitä koko ajan paremman ja selkeämmän työvälineen laulunopiskeluun.

Kävin viime viikonloppuna Kööpenhaminassa, jossa tapasimme sekä teimme ääni- ja EGG-nauhoituksia Cathrinen ja ruotsalaisen kollegani Annika Holmbergin kanssa. Olemme Annikan kanssa viettäneet jo pitkään mutta erityisesti viimeisen vuoden aikana paljon aikaa laulunopetuksen ja sen tekniikan kehittämisen parissa. Törmäsimme aina uudelleen muutamaan seikkaan, jotka olisivat voineet olla selkeämpiä ja tarkempia. Kehittelimme ajatuksiamme ja hahmottelimme ratkaisuja eteenpäin ja esittelimme niitä Cathrinelle viime syksynä. Viime viikon tapaaminen oli jatkoa tälle.

En voi vielä paljastaa, mitkä yksityiskohdat CVT:ssa tulevat mahdollisesti tarkentumaan, koska joudumme pohtimaan vielä eri asioiden kategorisointia. Osallistun Kööpenhaminassa update-seminaariin parin kuukauden päästä, jota ennen ja jonka aikana käsittelemme asiaa vielä lisää. Sitten voin toivoakseni kertoa enemmän. Ajattelin kuitenkin paljastaa joitain osa-alueita, mihin uusista päivityksistä on apua. Vaikka pohdimmekin vielä teknisiä termejä, aiheiden pedagogiset sovellukset ovat selkeitä ja ahkerassa käytössä opetuksessani.

Uudet opetustavat ja -välineet ovat hyödyksi mm. seuraavissa tilanteissa:

- Vaihdokset moodien välillä tuntuvat hankalilta ja ääni breikkaa

- metallisissa moodeissa tuntuu olevan raja, mitä ylemmäksi ei pääse

- metalliset moodit tuntuvat raskailta tuottaa tai ovat liian voimakkaita haluttuun ilmaisuun tai

- ääni on liian kevyt metallisissakin moodeissa

- neutral-moodi vaatii ilmaisua ajatellen liian vähän vaivaa

- alaääniin tarvitaan lisää voimaa

- laulajasta tuntuu, että hänellä on useampi eri tapa tuottaa tiettyä moodia

- laulaja haluaisi ilmaa tai käheyttä metallisiin soundeihin

Eli saumattoman dynamiikan hallinnan lisäksi voimme työskennellä uusien työvälineiden avulla vielä paremmin palvellen laulajan ilmaisua. Toki CVT-opettajat ovat pystyneet auttamaan yllä kuvattujen haasteiden kanssa erinomaisesti jo aiemmin. Uskon, että Cathrinen kanssa yhteistyössä tekemämme kehitystyön ansiosta laulajat voivat saavuttaa tuloksia vielä entistä vaivattovammin.

-Ville

www.laulunopetus.fi

P.S. Yllä on muuten oiva esimerkki siitä, mitä kaikkea muuta kuin opetusta laulunopettajan työhön voi kuulua. Kaiken keskustelun ja pohtimisen lisäksi olemme Annikan kanssa muun muassa kahlanneet kanssa läpi lukuisia tieteellisiä ja ei-tieteellisiä artikkeleita sekä analysoineet ääninäytteitä.

CVT & EVTS - Mitä yhteistä, mitä eroja?

Käsittelen tässä kirjoituksessa CVT:n ja EVTS:n (tai Estill tai EVT, en ole oikein saanut selville, onko jokin lyhenne "virallinen") yhtäläisyyksiä ja eroja. CVT on minulle toki tutumpi, sillä olen opiskellut sitä pitkään ja olen mukana sen tutkimus- ja kehitystyössä. EVTS:iin olen ensimmäisen kerran tutustunut osana CVT-opettajaopintoja (opintoihin kuuluu kolmen eri opetussuunnan tai -tyylin luennot, jotka saimme ryhmässä päättää). Kävin myöhemmin viisipäiväisen kurssin, jonka jälkeen olen kuunnellut parin eri opettajan luennot aiheesta ja osallistunut opetukseen sekä aktiivina että kuuntelijana. Olen myös perehtynyt EVTS:n työkirjoihin.

Tekniikoissa on paljon samaa, esimerkiksi pyrkimys perustaa laulunopetus anatomiaan ja fysiologiaan. Vaikka EVTS:ssä ei puhuta tuesta, erityisesti torsoankkurointiharjoitukset muistuttavat CVT:n tukiharjoituksia. Molemmissa on myös periaatteessa pyrkimys siihen, että laulajat saavat itse tehdä taiteelliset valintansa. Tämän periaatteen toteutumisesta ja ongelmista olen kirjoittanut aiemmin. EVTS:n työkirjoissa on myös monia samoja harjoituksia kuin CVT-kirjassa. Esimerkiksi CVT:n Overdriven purenta on osa EVTS:n Belting-äänenlaadun reseptiä. Uskoisin, että monet yhtäläisyydet merkitsevät sitä, että näistä harjoituksista on todellista hyötyä. Eri harjoitusten painotus toki vaihtelee. CVT- ja EVTS-opettajia näyttäisi yhdistävän laulamiseen liittyvän anatomian tuntemus ja useimpia kiinnostus alan tutkimukseen (tosin Marseillen Pevoc-konferenssiin osallistui vain pari EVTS-opettajaa ja lähes 20 CVT-opettajaa).

Jotkut ovat muuten esittäneet, että Cathrine Sadolin olisi ollut Jo Estillin oppilaana ja kopioinut monia asioita EVTS:stä omaan tekniikkaansa. Tämä ei pidä paikkansa. Cathrine on kyllä tavannut Jo Estillin ja saanut tältä kutsun ryhtyä hänen oppilaakseen. Cathrine luonnollisesti kieltäytyi, koska oli jo tuolloin kehittänyt omaa tekniikkaansa ja oli monista asioista eri mieltä Estillin kanssa.

Sitten niistä eroista. Itselleni on jäänyt vähän epäselväksi EVTS:n äänenlaatujen perusta ja tarkoitus. Lähinnä ihmettelen, millä perusteella eri laatuihin on päädytty. Onko Jo Estill vain päättänyt ne itse? Siinä missä CVT:n moodeissa on selkeät säännöt ja rajoitukset, joiden huomiotta jättäminen aiheuttaa usein ongelmia äänenkäytössä, EVTS:n äänenlaadut näyttäisivät olevan liukuvampia eikä niin selkeitä sääntöjä ole. Kerroin edellisessä kirjoituksessani äänenlaadun tunnistamisen vaikeudesta. Kokemukseni mukaan EVTS-opettajat ovat olleet joskus epäjohdonmukaisia määritellessään eri soundeja. Sama soundi saattaa olla yhdelle belting ja toiselle speech. Joskus CVT-opettajatkin kyllä saattavat olla epävarmoja moodien rajamailla olevista soundeista, mutta suunta terveeseen äänenkäyttöön on selkeä. CVT:n moodeja ja EVTS:n äänenlaatuja ei lienekään mielekästä verrata suoraan keskenään. Usein äänenlaaduissa on kyse CVT:n termein äänenvärin muutoksista.

Suurin ero CVT:n ja EVTS:n välillä on mielestäni se, että CVT jaottelee äänenkäytön sen akustiikan ja äänenlaadun perusteella. EVTS:n mukaan eri soundit syntyvät laulajasta riippumatta liikuttelemalla ääntöväylän eri osia tietyllä tavalla. Complete Vocal Instituten ja Queens Medical Centren lääkärin Julian McGlashanin tekemä tutkimus näyttäisi osoittavan, että moodit tuotetaan muodostamalla tietty akustiikka ääntöväylään. Koska laulajien ääntöväylän rakenne ja muoto vaihtelee, eri moodien tuottaminen näyttäisi vaativan yksilöllistä lihastoimintaa.

EVTS vaikuttaisi ehkäpä opettajien taustasta johtuen kallistuvan enemmän klassiseen lauluun ja konventionaalisiin äänenkäyttötapoihin päin. Näkisin, että CVT puolestaan edustaa modernimpaa asennetta laulamiseen, jossa kaikki soundit ovat aidosti tasa-arvoisia. Siinä missä ainakin oman kokemukseni mukaan monet EVTS-opettajat suhtautuvat varoitellen joihinkin äänellisiin efekteihin ja ei-perinteisiin äänenkäyttötapoihin, CVT:n asenne on positiivisempi ja sallivampia. Se myös tarjoaa konkreettisia työvälineitä näiden äänenkäyttötapojen harjoittamiseen terveesti.

Suosittelen kaikkia laulajia toki tutustumaan erilaisiin opetuksellisiin lähestymistapoihin ja valitsemaan sitten niistä itsellensä sopivimman. CVT ja EVTS molemmat toimivat monille laulajille ja ovat hyviä vaihtoehtoja monen tyylisille laulajille. Suomessa on nykyään mahdollista saada huipputason opetusta lukuisilta valtuutetuilta CVT-opettajilta ja ei varmaan mene kovin pitkään ennen kuin täältä löytyy sertifioituja Estill-opettajia.

-Ville

www.laulunopetus.fi

Laulajan kuunteleminen

Mieleeni tuli vielä eräs seikka viime viikonlopun koulutuksesta. Opettaja Paul Farrington puhui luennollaan ja opetusdemossaan siitä, että kun hän kuuntelee laulajaa, hän ikään kuin näkisi, mitä tämän kurkussa tapahtuu ja mikä osa liikkuu minnekin. Kuulostaa vakuuttavalta - tämän opettajan täytyy osata asiansa.

Vaan eipä osaa. Omalla yksityistunnillani lauloin erästä Darren Hayesin kappaletta, jossa laulan osan korkeista äänistä neutralissa (jotkut kutsuisivat sitä soundia falsetoksi). Opettaja väitti, että minulla oli kyseisessä kohdassa "ohuet äänihuulet" (thin folds). Tästä asetuksesta pitäisi pystyä lisäämään äänenvoimakkuutta ilman breikkiä. En pystynyt, joten kyseessä oli oikeasti falsetto (joka siis on myös yksi äänenlaatu eli voice quality EVTS:ssä). Kun opetusdemon koeoppilaana lauloin Chess-musikaalista Pity the Childin, opettaja väitti, etten pystyisi laulamaan käyttämälläni tekniikalla tarvittaessa kuutena iltana viikossa. Tunnen oman ääneni sen verran hyvin, että tiesin hänen olevan väärässä. Laulaminen oli helppoa eikä rasittanut ääntä lainkaan. Tunsin kurkkuni kuroutuvan ainoastaan opetussession lopussa, kun lauloin opettajan pyynnöstä voimakkaammin, jolloin joissakin kohdissa curbingissani oli liikaa volyymia.

Jos useamman kymmenen vuoden kokemuksen omaava opettaja ei pystykään kertomaan, miten eri soundit on tuotettu, niin olisiko näkökulmassa tarkistamisen varaa? Eri työkalut muuttuvat varmuuden puutteessa mielikuviksi, jotka voivat toki olla toimivia. Yksi tällainen on EVTS:n tarpeellisena pitämä taskuhuulten retraktion (erillään pitämisen) ajatus. Tätä retraktiota ei käsittääkseni ole pystytty tuottamaan tutkimuksissa beltingillä laulettaessa (Korjatkaa, jos olen väärässä. Tutustun mielelläni tutkimuksiin aiheesta). Tämä on luonnollista, sillä CVT:n tutkimuksen valossa taskuhuulten täytyy lähentyä kaikissa metallisissa moodeissa, jotta saavutetaan tarvittava ääntöväylän akustiikka. Taskuhuulten retraktio on siis mielikuva ja saa ehkä jotain muuta aikaan ääntöväylässä (ja mahdollisesti eri ihmisillä eri asioita).

Kun opetan, minulla on tietenkin itsellänikin käsitys siitä, mitä laulajan kurkussa saattaa tapahtua ja pystyn ikään kuin tuntemaan sen itse (jotkut muuten kutsuvat tätä audiokinesteettiseksi kyvyksi). Mutta en voi olla varma, tulkitsenko oikein. Ainoa, mihin voi luottaa on soundi sekä laulajan oma tuntemus. On kaksi syytä siihen, miksi CVT-opettajat kyselevät jatkuvasti laulajilta, miltä harjoitukset tuntuvat. Ensimmäiseksi, näin varmistetaan, ettei laulaminen satu tai tunnu epämukavalta ja siten vältetään äänen vahingoittuminen. Toiseksi, laulaja oppii huomioimaan omia tuntemuksiaan ja siten tulee tietoisemmaksi siitä, mitä kurkussa ja muussa kehossa tapahtuu laulettaessa.

Yritän koota tulevaan blogitekstiin CVT:n ja EVTS:n yhtäläisyyksiä ja eroja. Tästä voi olla ehkä apua niille, jotka saavat opetusta kummallakin menetelmällä tai ovat kiinnostuneet niistä muuten vain.

-Ville

www.laulunopetus.fi

Laulupedagogit ry:n rytmimusiikin koulutuspäivät - Mitä opin?

Viikonloppuna järjestettiin Laulupedagogit ry:n rytmimusiikin koulutuspäivät, johon oli kutsuttu luennoimaan ja opettamaan Lontoosta Paul Farrington. Hän piti sekä luennon että opetusdemon ja piti sen lisäksi yksityistunteja lauantaina ja sunnuntaina. Varmaankin ulkomaisen vierailijan ansiosta paikalla oli erityisen paljon väkeä. Farringtonin lisäksi koulutuspäivän ohjelmaan kuului bulgarialaista laulua sekä Aija Puurtisen, Jenny Wilhelmsin ja Ritva Eerolan pitämä efektejä käsittelevä luento.

Farrington käyttää opetuksessaan Estill- eli EVTS-metodia. Olen seurannut kolmen eri opettajan luentoja, joissa he ovat pyrkineet esittelemään metodin parissa tunnissa. Tämä on haasteellista, sillä Estill on suhteellisen monimutkainen menetelmä, joka sisältää paljon yksityiskohtia. Äänenkäyttöä harjoitetaan kolmentoista "pakollisen kuvion" (engl. Compulsory figures) avulla, joiden erilaiset yhdistelmät muodostavat kuusi erilaista "äänen laatua" (Voice Quality) sekä näiden muunnoksia. Paul Farringtonin luento oli tähän mennessä paras esittely, jonka olen nähnyt, koska hän suosiolla hyppi yli monia yksityiskohtia eikä yrittänytkään sisällyttää kaikkea viiden päivän kurssilla opeteltavaa puoleentoista tuntiin.

Kirjoitin aikaisemmin kokemuksestani viisipäiväiseltä Estill-kurssilta ja mainitsin, kuinka opettajien toiminta oli käytännössä ristiriidassa esteettisen ennakkoasenteettomuuden ajatuksen kanssa. Myös Paul Farringtonin opetus oli ristiriitaista tässä suhteessa. Hänkin korosti, että Estill-opettajat eivät arvota erilaisia soundeja. Käytännössä hän kuitenkin toi esiin mielipiteensä siitä, mikä soundi oli parempi tai sopivampi.

Toivoisin, että taidekäsityksestä ja opetuksen tavoitteista käytäisiin laajasti avointa keskustelua. Laulu- ja instrumenttiopetuksessa on niin vahva mestari-kisälli-perinne, että toimintatapoja kyseenalaistetaan harvoin. Opettajan ajatellaan tietävän aina parhaiten. Keskustelu jää myös usein tyylin tasolle eikä varsinaisesti pureudu musiikin ja ilmaisun sisältöihin. Ja jos halutaan edistää esteettisesti puolueetonta opetusta, laulupedagogiikan opetuksessa olisi tärkeää tarkastella arvon toteutumista opetustyössä ja antaa opiskelijoille käytännön työkaluja siihen.

Mitä sitten opin viikonloppuna? Ainakin seuraavaa:

- Kun tulevaisuudessa luennoin laulutekniikasta, kirjoitan viittaukset tieteellisiin tutkimuksiin ja artikkeleihin, jotta kaikki voivat tarkistaa ne halutessaan

- Pyrin määrittelemään käsitteet mahdollisimman tarkasti ja käyttämään yksiselitteisiä termejä

- Erottelen selkeästi milloin viittaan fysiologiaan ja milloin puhun mielikuvista enkä sekoita näitä keskenään

- Muistan opettaessa puhua vähemmän ja keskittyä laulamiseen enemmän

- Positiivinen ja ennakkoluuloton suhtautuminen sekä opettajana että oppilaana vie aina pidemmälle

-Ville

www.laulunopetus.fi

Edit: Taisin kirjoittaa Farringtonista aika kriittisesti. Hän on toki taitava opettaja ja sai tuloksiakin aikaan. Sain tänään ennen omaa tuntiani ystävällisesti luvan seurata erään taitavan nuoren sopraanon tuntia. Hän hyötyi erityisesti tukiharjoituksista. Ilmeisesti Farrington tuntee parhaiten klassista laulua, jossa on määritellympi ääni-ihanne ja siten opettajan perustellumpaa kertoa oma mielipiteensä äänen laadusta.

Äänenkäytön koulutus puhujille & CVT

Olen kirjoittanut paljon CVT:stä laulunopetuksesta. Tekniikkaa pidetäänkin ansaitusti monipuolisena ja erinomaisena laulunopetuksen välineenä. Vähemmälle huomiolle on jäänyt tekniikan sovellettavuus puheäänen koulutukseen. Tässä kirjoituksessa käsittelen aihetta sekä jaan erään yksinkertaisen harjoituksen puheäänen treenamiseksi.

Olen opettanut äänenkäyttöä puhujille niin ryhmä- kuin yksityisopetuksena. Olen aina yhtä ällistynyt siitä, kuinka nopeasti tekniikka tehoaa. Puhujien äänenkäytössään kokemat ongelmat liittyvät useimmiten äänen kestävyyteen tai riittävän äänenvoimakkuuden saavuttamiseen. Harvalla kuitenkaan on niin vakavia äänenkäytön ongelmia, että ne haittaisivat puhumista jatkuvasti.

Koska puhuminen on laulamiseen verrattuna yksinkertaisempaa, myös harjoittelu on yksinkertaista. Oman haasteensa toki muodostaa puheäänen itsestäänselvyys melkein jokaiselle ihmiselle. Äänen tuottamiseen kiinnitetään harvoin huomiota ennen ongelmien ilmenemistä. Äänenkäyttökoulutuksessa keskitytään yleensä muutaman keskeisen työkalun harjoittamiseen. Tärkeimpiä ovat tuki ja hengitystekniikka sekä overdrive-moodi.

Overdrive-moodi on usein paras valinta, kun halutaan puhua kuuluvalla äänellä. Overdrive-moodissa tarvitaan verrattain paljon energiaa, joten tuen harjoitteleminen on luontevaa. Voit kokeilla esimerkiksi seuraavaa harjoitusta:

Laita kädet vyötärölle ja paina ne reilusti sisään. Yritä seuraavaksi yskäistä kevyesti. Tunnet, että vyötärö liikkuu ulospäin. Yritä tehdä seuraavaksi sama liike ilman yskähdystä. Tätä liikettä tarvitaan tuessa. Yritä seuraavaksi huudahtaa "Hei!" ja tunnet, kuinka käytät enemmän energiaa ja liike on voimakkaampi. Lisää tämän jälkeen vastusta käsistä painamalla niitä voimakkaammin sisään ja huudahda uudestaan. Seuraavaksi yritä puhua voimakkaalla äänenvoimakkuudella (kuin puhuisit suurelle joukolle) jokin virke pitäen tarvittaa energiaa yllä ja vastustaen vyötärön ulospäin suuntautuvaa liikettä käsillä.

Tätä tukienergiaa tarvitsemme jokaiseen puhuttuun fraasiin niin puhuessa kuin laulaessa, jotta pystymme pitämään yllä haluamamme äänenvoimakkuuden. Riittävän energian käyttämistä joutuu yleensä harjoittelemaan jonkin verran, jos se ei ole tuttua entuudestaan.

Äänenkäytön tekniikan harjoitusten avulla on mahdollista saada lisää vakuuttavuutta ääneen. Tuen harjoittelemisesta on apua myös esiintymisjännitykseen, koska jännitys vaikuttaa usein juuri tuen toimintaan. Toisaalta oikean tekniikan löytämiseen auttaa myös se, että uskoo sanomaansa ja tarkoittaa sitä. Eli kuten laulussa, sisältö on tärkeintä myös puheessa. Mikäli haluat oppia lisää äänenkäytöstä, kannattaa tutustua kursseihini osoitteessa www.laulunopetus.fi. Minut voi myös tilata antamaan äänenkäytön koulutusta työyhteisöllesi tai muulle ryhmälle.

-Ville

www.laulunopetus.fi

Q & A - Hengitysharjoittelu

Pyysin jokin aika sitten laulajilta kysymyksiä laulamiseen liittyvistä asioista. Tässä ensimmäinen tapaus. Kommenttikenttään voi kirjoittaa uusia kysymyksiä.

Kysymys:

Välillä kun harjoittelen esimerkiksi syvähengitystä paljon (pari h / päivä) niin sen jälkeen palleaan jää omituinen tunne. En tarkoita siis kipua millään tavalla - pikemminkin tuntuu siltä etten saa sitä enään rentoutumaan normaalisti. Ihan kuin se jäisi ns. "jännittyneeseen tilaan", välillä sama käy myös kaulan/kurkun kanssa.

Eli kysymykseni on, että johtuuko tämä väärästä tekniikasta, liikaa treenaamisesta (jos sellainen on siis edes mahdollista), vai onko tälläiseen treeniin vielä tottumattomat lihakset vaan väsyneet pitkän harjoittelun jälkeen ja tunne on ikään kuin sama, kuin vaikka kuntosali treenin jälkeen muissa lihaksissa?

Vastaus:

Laulamisen kannalta syvähengityksen harjoitteleminen on mielestäni tarpeetonta ainakin näin suuressa määrin. Kurkun/kaulan jääminen jännittyneeksi viittaa kurkun turhaan kuromiseen. Sisään hengittäessä voi tarkistaa, ettei hengityksestä kuulu ääntä. Ulos hengittäessä kannattaa keskittyä siihen, ettei kurkku turhaan kuroudu. Kurkun kuroutuessa vatsalihakset joutuvat myös tekemään enemmän työtä, mikä voi aiheuttaa vatsalihasten väsymisen ja jännityksen tunteen palleassa.

Sinänsä vatsalihasten väsyminen ei liene haitallista, mutta kurkun kuroutumista kannattaa välttää. Laulamista ja tukea ajatellen hyödyllinen treeni voisi olla ilman puhaltaminen hyvin pienellä suhinalla hitaasti ulos, jonka lopuksi ilman voi päästää sisään suun kautta rentouttamalla vatsalihakset. Uloshengitystä voi pyrkiä pidentämään vähitellen ja siihen käytettävää energia vaihdella.

Hengityksen havainnointiin voi käyttää esimerkiksi Breathing Zone -ohjelmaa, jonka avustuksella hengitystä voi rytmittää hitaammaksi.