keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Palautteesta - haluamisesta, antamisesta ja saamisesta

Muistan erään tapauksen CVI:n opintojeni alkupuolelta. Olisin kaivannut enemmän kritiikkiä laulustani ja toin asian esiin palautekeskustelussa. Opettaja sanoi miettivänsä asiaa ja keskustelevansa siitä muiden opettajien kanssa. Seuraavassa palautekeskustelussa hän kertoi, etteivät he aikoneet muuttaa arviointitapaansa minun kohdallani. Opettaja myös perusteli asian niin hyvin, että muutin mieleni enkä enää kaivannutkaan niin tiukkaa kritiikkiä. Mielestäni oli tärkeää, että minua kuunneltiin ja asiasta oikeasti keskusteltiin eikä vain enempää miettimättä pidetty kiinni omista näkemyksistä.

Hieman toisenlainen palautekokemus minulla on Sibelius-Akatemiasta. Nykyään palautetta pyydetään systemaattisesti, mutta muutama vuosi sitten antaessani kritiikkiä eräästä kurssista opettaja vain syytti minua huonosta asenteesta. Myös osastonjohtaja asettui puolustamaan opettajaa ja vähätteli kokemustani. Tämä on sinänsä outoa, koska enhän olisi vaivautunut antamaan pyytämättä palautetta vain lievästi huonoksi kokemastani opetuksesta. Kukaan ei ajatellut, että ehkä palautteeni olisi ollut mahdollisuus opetuksen kehittämiseen.

Vaikka Sibelius-Akatemiassa nykyään pyydetäänkin palautetta lähes kaikista kursseista järjestelmällisesti, ei sen antaminen inspiroi kovin monia. Palautteenantoprosentti taitaa olla noin parinkymmenen paikkeilla, ainakin niillä kursseilla, joille viimeksi osallistuin. Miksei palautetta sitten anneta? Uskoisin, että syynä on ettei opiskelijoille välity kovin vahva viesti siitä, että sitä oikeasti haluttaisiin tai että se voisi oikeasti vaikuttaa johonkin. Nyt annetut palautteet vaikuttavat vain katoavan jonnekin mustaan aukkoon. Kukaan ei edes kiitä palautteen antamisesta.

Miten opiskelijoita voisi sitten kannustaa antamaan palautetta? Ensiksi sitä tulisi aidosti haluta ja ymmärtää sen rooli oman opetustaitonsa kehittäjänä. Olisi hienoa, jos opettaja vaivautuisi tekemään jonkinlaisen yhteenvedon annetusta palautteesta sekä vastaamaan esiin nousseisiin seikkoihin. Vielä parempi olisi, jos opetusmenetelmistä pyydettäisiin aktiivisesti palautetta jo kurssin aikana. Aina voi olla joitain pieniäkin asioita, joita opettaja ei ole vain tajunnut ottaa huomioon ja joiden muuttaminen voisi parantaa opetusta huomattavastikin.

Opetan tällä viikolla CVT-kesäkurssilla. Halusin painottaa opetusta ajallisesti hieman enemmän yksityiskohtaisen tekniikkaopetuksen suuntaan. Henkilökohtaisen opetuksen määrä mestarikurssiosuudella on siis siksi hieman lyhyempi kuin muuten olisi. Käymme kutakin käsiteltävää tekniikkaa läpi niin, että jokainen pääsee kokeilemaan kaikkea henkilökohtaisesti ja etsimään yhteistyössä minun ja muun ryhmän kanssa itselleen parhaat mahdolliset työvälineet uuden tekniikan oppimiseksi. Kysyin tästä työskentelytavasta palautetta saman tien siksi, että se poikkesi hieman aiemmista kursseistani ja minun olisi ollut vielä mahdollista muuttaa tulevien päivien aikataulua osallistujien niin toivoessa. Työtapa sai ilokseni kuitenkin hyvän vastaanoton. Ei ilokseni siksi, että se helpottaisi välttämättä työtäni erityisesti, mutta siksi että kurssilaiset mahdollisesti saavat kurssista irti vielä enemmän. Ajattelenkin, että palaute on minulle saajana vähän kuin lahja, ei mikään pakkopulla. Sen avulla pystyn tarkastelemaan opetustani kriittisesti ja kehittymään edelleen.

Kirjoittanen palautteesta lisää myöhemmin. Varsinkin laulun kurssitutkintojen palautteet ovat usein mitä eriskummallisempia ja absurdeja tilaisuuksia. Jakakaapa muuten, jos teillä on hyviä tarinoita niihin liittyen. Tai muuten, jos palautteenne on otettu hyvin tai huonosti vastaan.


-Ville
www.laulunopetus.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti