Complete Vocal Technique kehittyy

Mielestäni yksi CVT:n hienoista puolista on se, että meitä opettajia kannustetaan antamaan kritiikkiä ja kyseenalaistamaan jo opiskelujen aikana. Cathrine Sadolin on avoin ja hyvin vastaanottavainen uusille, kyseenalaistavillekin ideoille, mikä on nähdäkseni elinehto CVT:n kehittymiselle entistä paremmaksi laulunopetuksen työvälineeksi. Complete Vocal Technique ei ole siis kiveen kirjoitettu, vaan me opettajat yhdessä pyrimme tekemään siitä koko ajan paremman ja selkeämmän työvälineen laulunopiskeluun.

Kävin viime viikonloppuna Kööpenhaminassa, jossa tapasimme sekä teimme ääni- ja EGG-nauhoituksia Cathrinen ja ruotsalaisen kollegani Annika Holmbergin kanssa. Olemme Annikan kanssa viettäneet jo pitkään mutta erityisesti viimeisen vuoden aikana paljon aikaa laulunopetuksen ja sen tekniikan kehittämisen parissa. Törmäsimme aina uudelleen muutamaan seikkaan, jotka olisivat voineet olla selkeämpiä ja tarkempia. Kehittelimme ajatuksiamme ja hahmottelimme ratkaisuja eteenpäin ja esittelimme niitä Cathrinelle viime syksynä. Viime viikon tapaaminen oli jatkoa tälle.

En voi vielä paljastaa, mitkä yksityiskohdat CVT:ssa tulevat mahdollisesti tarkentumaan, koska joudumme pohtimaan vielä eri asioiden kategorisointia. Osallistun Kööpenhaminassa update-seminaariin parin kuukauden päästä, jota ennen ja jonka aikana käsittelemme asiaa vielä lisää. Sitten voin toivoakseni kertoa enemmän. Ajattelin kuitenkin paljastaa joitain osa-alueita, mihin uusista päivityksistä on apua. Vaikka pohdimmekin vielä teknisiä termejä, aiheiden pedagogiset sovellukset ovat selkeitä ja ahkerassa käytössä opetuksessani.

Uudet opetustavat ja -välineet ovat hyödyksi mm. seuraavissa tilanteissa:

- Vaihdokset moodien välillä tuntuvat hankalilta ja ääni breikkaa

- metallisissa moodeissa tuntuu olevan raja, mitä ylemmäksi ei pääse

- metalliset moodit tuntuvat raskailta tuottaa tai ovat liian voimakkaita haluttuun ilmaisuun tai

- ääni on liian kevyt metallisissakin moodeissa

- neutral-moodi vaatii ilmaisua ajatellen liian vähän vaivaa

- alaääniin tarvitaan lisää voimaa

- laulajasta tuntuu, että hänellä on useampi eri tapa tuottaa tiettyä moodia

- laulaja haluaisi ilmaa tai käheyttä metallisiin soundeihin

Eli saumattoman dynamiikan hallinnan lisäksi voimme työskennellä uusien työvälineiden avulla vielä paremmin palvellen laulajan ilmaisua. Toki CVT-opettajat ovat pystyneet auttamaan yllä kuvattujen haasteiden kanssa erinomaisesti jo aiemmin. Uskon, että Cathrinen kanssa yhteistyössä tekemämme kehitystyön ansiosta laulajat voivat saavuttaa tuloksia vielä entistä vaivattovammin.

-Ville

www.laulunopetus.fi

P.S. Yllä on muuten oiva esimerkki siitä, mitä kaikkea muuta kuin opetusta laulunopettajan työhön voi kuulua. Kaiken keskustelun ja pohtimisen lisäksi olemme Annikan kanssa muun muassa kahlanneet kanssa läpi lukuisia tieteellisiä ja ei-tieteellisiä artikkeleita sekä analysoineet ääninäytteitä.

Pevoc9 Marseille

Palasin juuri Marseillesta, jossa osallistuin Pevoc9-konferenssiin sekä lomailin pari päivää. Marseille on muuten hieno kaupunki, jonne matkustamista suosittelen lämpimästi ilman konferenssejakin. Kaupungissa itsessään on paljon nähtävää ja jo puolessa tunnissa pääsee helposti ihan eri maisemiin esimerkiksi idylliseen rantakylään Cassis'hin tai lumoavaan Aix-en-Provenceen.

Kerroinkin aiemmin, että pidän konferenssissa laulunopettajan pedagogista ajattelua koskevan workshopin. Esitys meni mielestäni oikein hyvin ja sai aikaan myös kiinnostavaa keskustelua. Kävin ensin läpi pedagogisen ajattelun tasomallin sekä tutkimukseni CVT:n pedagogisista periaatteista. Opetin sen jälkeen kahta eri laulajaa havainnollistaen kahta erilaista arvomaailmaa ja niihin pohjautuvaa opetuksellista lähestymistapaa.

Tässä kohtaa on hyvä todeta, että konferenssin järjestelyt olivat monin osin ranskalaisittain ontuvat. Olin itse pyytänyt hyvissä ajoin järjestäjiltä workshoppiani varten kahta edistynyttä laulajaa. No, sain yhden, joka ei puhunut englantia kauhean hyvin ja kertoi yllätyksekseni toipuvansa kyhmyistä! Hämmennyksestä toivuttuani sain onneksi selville, että lääkäri oli antanut hänelle luvan laulaa. CVT-opettajakollegani Mo oli lupautunut pelastavana enkelinä jo aiemmin toiseksi laulajakseni. Hänellä kesti tosin hetki tajuta, että hänen osansa oli toimia opetustilanteessa käskytettävänä. Ei aivan helppoa, kun on jo tottunut siihen, että saa opetettavana tehdä itse omat taiteelliset päätöksensä.

Workshop meni siis kokonaisuudessaan hyvin. Ilokseni Cathrine Sadolin ja hänen miehensä Henrik sekä muita Complete Vocal Instituten opettajia oli myös seuraamassa. Henrik otti myös workshopin nauhalle, joten jonkinlainen tiivistelmä on luvassa lähitulevaisuudessa Youtubeen. Hieman harmillista oli se, että jotkut osallistujat tulivat myöhässä ja lähtivät etukäteen. Niin toki usein tapahtuu jonkin verran, kun eri sessiot ovat samaan aikaan ja haluaa päästä tsekkaamaan jonkin toisen. Omalla kohdallani ongelmallista oli kuitenkin se, että alkupäästä ja loppupäästä pois olleet saattoivat nähdä vain opetussessiot ilman ymmärrystä siitä, mitä tarkoitukseni oli havainnollistaa. Jään siis odottelemaan kauhistuneita kommentteja overdriven opettamisesta äänihuulipotilaalle :D

Kun kirjoitin viime vuonna Lontoon Choice for voice -konferenssista, mainitsin, että ohjelma oli kovin kirjavaa sekä sisällöltään että tasoltaan. Sama koski Pevocia. Voisin tiivistää kokemukseni ehkä niin, että opin paljon kiinnostavaa uutta sellaisista asioista, jotka eivät varsinaisesti liity työhöni laulajana tai opettajana, mutta vähän sellaista, josta olisi käytännön hyötyä opetustyössäni. Huomasin osallistuessani tieteellisiin sessioihin myös erään "vaarallisen" tendenssin. Sessioiden päätteksi joku laulunopettaja usein esitti jonkin kysymyksen tai kommentin, jolla pyrki liittämään esitellyt tutkimustulokset tai teoriat omaan opetuskäytäntöönsä. Ymmärrän tarpeen tiedon soveltamisesta käytäntöön, mutta mutkat on vähän liian helppo vetää suoraksi. Esitelmöijät vastasivat usein hieman kiemurrellen, etteivät tienneet asiasta tarpeeksi, mutta ehkä asia mahdollisesti voisi olla niin kuin kysyjä ajatteli. Näin meillä siis on liuta konferensseihin osallistuvia opettajia, jotka esittelevät perustavansa opetuksensa tieteelliseen tutkimukseen tajuamatta niistä oikeastaan tarpeeksi.

Vuoropuhelu tutkijoiden ja käytännön työn tekijöiden välillä on kuitenkin tärkeää ja siihen nämä konferenssit antavat hyvät puitteet. Arvostan kaikkia opettajia, jotka uhraavat omaa aikaa ja rahaansa oppiakseen lisää ja kehittyäkseen eteenpäin. Ja vaikka me laulunopettaja olemmekin joistain asioista ja arvoista eri mieltä, yhdistää meitä kaikkia intohimo työhömme. Se on hienoa!


Ville

Complete Vocal Technique aloittelijoille

Edellinen kirjoitukseni herätti paljon keskustelua ainakin Facebook-sivullani. Suuri kiitos kaikille kommenteista! Yksi esiin tullut aihe oli CVT aloittelijoiden laulunopetuksessa. Katri pyysi minua kirjoittamaan tästä, joten laulanpa nyt käskien toisin kuin se kuuluisa kukko.

Kokemukseni mukaan CVT on erinomainen väline aloittelijoiden opetuksessa. Koen oppilaideni saaneen sen avulla hyviä tuloksia ja itse oppineeni valtavasti juuri heidän opettamisestaan. Ammatilaisten opettaminen on toki hauskaa ja usein helppoa, mutta aloittelijoiden opetuksessa joutuu mielestäni useammin soveltamaan ja haastamaan itseään opettajana monipuolisesti. Muistan itse turhautuneeni laulu- ja äänenkäytön tunneilla, jossa vain hengiteltiin ties minne ruuminosiin (oikeastihan se hengitys ei mene minnekään muualle kuin keuhkoihin), venyteltiin tai harjoiteltiin ryhtiä. Kyllähän se oli usein rentouttavaa, muttei tarkoituksenmukaista laulullisen osaamisen kehittymiselle. Olen erittäin iloinen, että Complete Vocal Techniquessa minulla on nykyään monipuoliset työvälineet myös aloittelijoiden opettamiseen.

Yksi CVT:n etu aloittelijoiden (ja miksei kenen tahansa) kanssa on se, että voidaan suoraan lähteä kehittämään eteenpäin oppilaan tavoittelemaa laulutapaa. Tämä ei tarkoita sitä, että laulamisen perusperiaatteet sivuutettaisiin, päinvastoin. Esimerkiksi tuki on usein tärkeimmässä osassa aloittelijoilla. Erilaisten soundien tuottamiseksi tarvittava tuen ja energian määrä kuitenkin vaihtelee huomattavasti, joten en pidä järkevänä harjoitella ensisijaisesti neutral-moodia ja tukea sen mukaan, mikäli oppilaan tavoite on jokin metallisempi laulutapa. Luulo siitä, että metalliset ja voimakkaammat moodit olisivat jotenkin vaarallisempia kuin hiljempaa laulaminen, on väärä. Usein metallisten moodien avulla harjoitteleminen on itse asiassa hyödyllistä siksikin, että ne vaativat enemmän tukea, jolloin laulaja saa paremmin tuntumaa tukilihasten toimintaan. Itse olen saanut ääneni laulutreenissä käheytymään ainoastaan kerran harjoitellessani neutral-moodilla ylöspäin vähän liian innokkaasti. Opinpahan ainakin sen, että jatkossa etenen hitaammin.

Edellisen kirjoitukseni herättämässä keskustelussa käsiteltiin mm. aloittelijan kehontuntemusta. Esillä oli ajatus siitä, että aloittelijan voi olla vaikeaa tuntea, jos tekee joitain väärin, koska kehontuntemus ei ole välttämättä riittävän kehittynyt. Ihmiset ovat erilaisia ja toiset tuntevat kehonsa paremmin kuin toiset. Mielestäni paras väline opettajalle kiinnittää oppilaan huomio tuntemuksiinsa on kysyä niistä toistuvasti ja usein. Sen lisäksi, että opettaja kysyisi vain silloin, kun hänen mielestään tekniikka ei kuulosta täysin oikealta, tulisi kysyä myös onnistumisten yhteydessä. On tärkeää muistaa, että tuntemukset voivat vaihdella eri ihmisillä. Opettajana olisi helppoa peilata kaikkea aina omiin tuntemuksiin, mutta oppilaan tuntemukset hyvästä tekniikasta voivat olla aivan erilaiset. Toistuva kysyminen oppilaan tuntemuksista auttaa siis opettajaakin valitsemaan oikeat työvälineet oppilaan tarpeisiin.

Uskon, että lauluäänelle ei aiheudu vahinkoa mikäli muistaa sen perussäännön, että laulutekniikka ei ole oikein, mikäli laulaminen sattuu, kutittaa kurkkua, tuntuu muuten epämukavalta tai käheyttää äänen. Sellaiset laulajat, jotka eivät tunne laulaessaan mitään, ovat kokemukseni mukaan erittäin harvinaisia. Nämä laulajat pystyvät kuitenkin useimmiten luottamaan kuuloonsa. Viimeistään äänen käheytyminen kertoo sen, että tekniikassa on korjattavaa. CVT-kirjassakin muistutetaan näistä ohjesäännöistä toistuvasti. Jos joku vain kirjan avulla harjoitteleva laulaja jättää huomioimatta varoitukset, se ei ole tekniikan vaan laulajan itsensä vika. Toki suosittelen kaikille laulajille jonkinlaista tekniikan tsekkaamista valtuutetun CVT-opettajan kanssa. En tiedä ketään laulajaa, joka olisi vahingoittanut ääntään CVT:n vuoksi. Päinvastoin, monet ääniongelmista kärsineet ovat saaneet siitä paljon apua niin laulamiseen kuin puhumiseenkin.


-Ville
www.laulunopetus.fi