Complete Vocal Technique kehittyy

Mielestäni yksi CVT:n hienoista puolista on se, että meitä opettajia kannustetaan antamaan kritiikkiä ja kyseenalaistamaan jo opiskelujen aikana. Cathrine Sadolin on avoin ja hyvin vastaanottavainen uusille, kyseenalaistavillekin ideoille, mikä on nähdäkseni elinehto CVT:n kehittymiselle entistä paremmaksi laulunopetuksen työvälineeksi. Complete Vocal Technique ei ole siis kiveen kirjoitettu, vaan me opettajat yhdessä pyrimme tekemään siitä koko ajan paremman ja selkeämmän työvälineen laulunopiskeluun.

Kävin viime viikonloppuna Kööpenhaminassa, jossa tapasimme sekä teimme ääni- ja EGG-nauhoituksia Cathrinen ja ruotsalaisen kollegani Annika Holmbergin kanssa. Olemme Annikan kanssa viettäneet jo pitkään mutta erityisesti viimeisen vuoden aikana paljon aikaa laulunopetuksen ja sen tekniikan kehittämisen parissa. Törmäsimme aina uudelleen muutamaan seikkaan, jotka olisivat voineet olla selkeämpiä ja tarkempia. Kehittelimme ajatuksiamme ja hahmottelimme ratkaisuja eteenpäin ja esittelimme niitä Cathrinelle viime syksynä. Viime viikon tapaaminen oli jatkoa tälle.

En voi vielä paljastaa, mitkä yksityiskohdat CVT:ssa tulevat mahdollisesti tarkentumaan, koska joudumme pohtimaan vielä eri asioiden kategorisointia. Osallistun Kööpenhaminassa update-seminaariin parin kuukauden päästä, jota ennen ja jonka aikana käsittelemme asiaa vielä lisää. Sitten voin toivoakseni kertoa enemmän. Ajattelin kuitenkin paljastaa joitain osa-alueita, mihin uusista päivityksistä on apua. Vaikka pohdimmekin vielä teknisiä termejä, aiheiden pedagogiset sovellukset ovat selkeitä ja ahkerassa käytössä opetuksessani.

Uudet opetustavat ja -välineet ovat hyödyksi mm. seuraavissa tilanteissa:

- Vaihdokset moodien välillä tuntuvat hankalilta ja ääni breikkaa

- metallisissa moodeissa tuntuu olevan raja, mitä ylemmäksi ei pääse

- metalliset moodit tuntuvat raskailta tuottaa tai ovat liian voimakkaita haluttuun ilmaisuun tai

- ääni on liian kevyt metallisissakin moodeissa

- neutral-moodi vaatii ilmaisua ajatellen liian vähän vaivaa

- alaääniin tarvitaan lisää voimaa

- laulajasta tuntuu, että hänellä on useampi eri tapa tuottaa tiettyä moodia

- laulaja haluaisi ilmaa tai käheyttä metallisiin soundeihin

Eli saumattoman dynamiikan hallinnan lisäksi voimme työskennellä uusien työvälineiden avulla vielä paremmin palvellen laulajan ilmaisua. Toki CVT-opettajat ovat pystyneet auttamaan yllä kuvattujen haasteiden kanssa erinomaisesti jo aiemmin. Uskon, että Cathrinen kanssa yhteistyössä tekemämme kehitystyön ansiosta laulajat voivat saavuttaa tuloksia vielä entistä vaivattovammin.

-Ville

www.laulunopetus.fi

P.S. Yllä on muuten oiva esimerkki siitä, mitä kaikkea muuta kuin opetusta laulunopettajan työhön voi kuulua. Kaiken keskustelun ja pohtimisen lisäksi olemme Annikan kanssa muun muassa kahlanneet kanssa läpi lukuisia tieteellisiä ja ei-tieteellisiä artikkeleita sekä analysoineet ääninäytteitä.

CVT & EVTS - Mitä yhteistä, mitä eroja?

Käsittelen tässä kirjoituksessa CVT:n ja EVTS:n (tai Estill tai EVT, en ole oikein saanut selville, onko jokin lyhenne "virallinen") yhtäläisyyksiä ja eroja. CVT on minulle toki tutumpi, sillä olen opiskellut sitä pitkään ja olen mukana sen tutkimus- ja kehitystyössä. EVTS:iin olen ensimmäisen kerran tutustunut osana CVT-opettajaopintoja (opintoihin kuuluu kolmen eri opetussuunnan tai -tyylin luennot, jotka saimme ryhmässä päättää). Kävin myöhemmin viisipäiväisen kurssin, jonka jälkeen olen kuunnellut parin eri opettajan luennot aiheesta ja osallistunut opetukseen sekä aktiivina että kuuntelijana. Olen myös perehtynyt EVTS:n työkirjoihin.

Tekniikoissa on paljon samaa, esimerkiksi pyrkimys perustaa laulunopetus anatomiaan ja fysiologiaan. Vaikka EVTS:ssä ei puhuta tuesta, erityisesti torsoankkurointiharjoitukset muistuttavat CVT:n tukiharjoituksia. Molemmissa on myös periaatteessa pyrkimys siihen, että laulajat saavat itse tehdä taiteelliset valintansa. Tämän periaatteen toteutumisesta ja ongelmista olen kirjoittanut aiemmin. EVTS:n työkirjoissa on myös monia samoja harjoituksia kuin CVT-kirjassa. Esimerkiksi CVT:n Overdriven purenta on osa EVTS:n Belting-äänenlaadun reseptiä. Uskoisin, että monet yhtäläisyydet merkitsevät sitä, että näistä harjoituksista on todellista hyötyä. Eri harjoitusten painotus toki vaihtelee. CVT- ja EVTS-opettajia näyttäisi yhdistävän laulamiseen liittyvän anatomian tuntemus ja useimpia kiinnostus alan tutkimukseen (tosin Marseillen Pevoc-konferenssiin osallistui vain pari EVTS-opettajaa ja lähes 20 CVT-opettajaa).

Jotkut ovat muuten esittäneet, että Cathrine Sadolin olisi ollut Jo Estillin oppilaana ja kopioinut monia asioita EVTS:stä omaan tekniikkaansa. Tämä ei pidä paikkansa. Cathrine on kyllä tavannut Jo Estillin ja saanut tältä kutsun ryhtyä hänen oppilaakseen. Cathrine luonnollisesti kieltäytyi, koska oli jo tuolloin kehittänyt omaa tekniikkaansa ja oli monista asioista eri mieltä Estillin kanssa.

Sitten niistä eroista. Itselleni on jäänyt vähän epäselväksi EVTS:n äänenlaatujen perusta ja tarkoitus. Lähinnä ihmettelen, millä perusteella eri laatuihin on päädytty. Onko Jo Estill vain päättänyt ne itse? Siinä missä CVT:n moodeissa on selkeät säännöt ja rajoitukset, joiden huomiotta jättäminen aiheuttaa usein ongelmia äänenkäytössä, EVTS:n äänenlaadut näyttäisivät olevan liukuvampia eikä niin selkeitä sääntöjä ole. Kerroin edellisessä kirjoituksessani äänenlaadun tunnistamisen vaikeudesta. Kokemukseni mukaan EVTS-opettajat ovat olleet joskus epäjohdonmukaisia määritellessään eri soundeja. Sama soundi saattaa olla yhdelle belting ja toiselle speech. Joskus CVT-opettajatkin kyllä saattavat olla epävarmoja moodien rajamailla olevista soundeista, mutta suunta terveeseen äänenkäyttöön on selkeä. CVT:n moodeja ja EVTS:n äänenlaatuja ei lienekään mielekästä verrata suoraan keskenään. Usein äänenlaaduissa on kyse CVT:n termein äänenvärin muutoksista.

Suurin ero CVT:n ja EVTS:n välillä on mielestäni se, että CVT jaottelee äänenkäytön sen akustiikan ja äänenlaadun perusteella. EVTS:n mukaan eri soundit syntyvät laulajasta riippumatta liikuttelemalla ääntöväylän eri osia tietyllä tavalla. Complete Vocal Instituten ja Queens Medical Centren lääkärin Julian McGlashanin tekemä tutkimus näyttäisi osoittavan, että moodit tuotetaan muodostamalla tietty akustiikka ääntöväylään. Koska laulajien ääntöväylän rakenne ja muoto vaihtelee, eri moodien tuottaminen näyttäisi vaativan yksilöllistä lihastoimintaa.

EVTS vaikuttaisi ehkäpä opettajien taustasta johtuen kallistuvan enemmän klassiseen lauluun ja konventionaalisiin äänenkäyttötapoihin päin. Näkisin, että CVT puolestaan edustaa modernimpaa asennetta laulamiseen, jossa kaikki soundit ovat aidosti tasa-arvoisia. Siinä missä ainakin oman kokemukseni mukaan monet EVTS-opettajat suhtautuvat varoitellen joihinkin äänellisiin efekteihin ja ei-perinteisiin äänenkäyttötapoihin, CVT:n asenne on positiivisempi ja sallivampia. Se myös tarjoaa konkreettisia työvälineitä näiden äänenkäyttötapojen harjoittamiseen terveesti.

Suosittelen kaikkia laulajia toki tutustumaan erilaisiin opetuksellisiin lähestymistapoihin ja valitsemaan sitten niistä itsellensä sopivimman. CVT ja EVTS molemmat toimivat monille laulajille ja ovat hyviä vaihtoehtoja monen tyylisille laulajille. Suomessa on nykyään mahdollista saada huipputason opetusta lukuisilta valtuutetuilta CVT-opettajilta ja ei varmaan mene kovin pitkään ennen kuin täältä löytyy sertifioituja Estill-opettajia.

-Ville

www.laulunopetus.fi

CVT-päivitystä

Palasin juuri Kööpenhaminasta, jossa osallistuin update-seminaariin Complete Vocal Institutessa. Valtuutettujen CVT-opettajien täytyy osallistua näihin seminaareihin vähintään kolmen vuoden välein, jotta he saavat pitää valtuutuksensa. Tällä varmistetaan se, että opettajien osaaminen on ajankohtaista. Itse olen käynyt valmistumiseni jälkeen jo kahdessa päivityksessä, vaikka se ei olisi ollut välttämätöntä. Tähän on oikeastaan pari syytä. Ensiksikin haluan olla mahdollisimman hyvin ajan tasalla tutkimuksesta ja pedagogiikan päivityksistä. Toiseksi Kööpenhaminan ja koulun ilmapiiri on niin hieno, että siellä haluaa käydä usein muuten vaan. Samalla ehtii tapaamaan Kööpenhaminassa ja Malmössa asuvia ystäviä.

Osa viikonlopun aikana käsitellyistä asioista oli tuttuja edellisestä seminaarista, mutta kuulimme joistain uusista tutkimustuloksista sekä saimme vihdoin ääntöväylän akustiikasta ja sen vaikutuksesta moodien soundiin hyvän keynote-esityksen, jota voimme käyttää myös itse. Minusta on erityisen hienoa, että me opettajat saamme uusimman tiedon opetuksemme avuksi jo ennen kuin tutkimukset on julkaistu. Tutkimusten saattaminen julkaisukuntoon saattaa viedä usein kauankin aikaa. Näin on Cathrine Sadolinin ja Julian McGlashanin tekemän tutkimuksen suhteen osittain siksi, että vastaavaa tutkimusta ei ole tehty ja moodit ja niiden määritelmät ovat Cathrinen löytämiä ja keksimiä. Cathrinen ja Julianin tutkimusaineisto sisälsi muistaakseni 20 laulajan endoskopiavideot, äänitykset sekä laryngografian. Sen lisäksi kaksi tanskalaista akustikkoa tekee parhaillaan tutkimusta moodeista.

Suomessakin tehdään muuten Complete Vocal Techniqueen liittyvää tutkimusta. Kävin pari viikkoa sitten Tampereen yliopiston vokologian laitoksella laulamassa tutkimusaineistoa erään opiskelijan gradua varten. Laitoksella on oltu jo pitkään kiinnostuneita tekniikasta. Nyt kun meitä valtuutettuja opettajia on jo aika monta, niin tutkimuksia voidaan jatkossa tehdä suuremmallakin otoksella.