Complete Vocal Technique kehittyy

Mielestäni yksi CVT:n hienoista puolista on se, että meitä opettajia kannustetaan antamaan kritiikkiä ja kyseenalaistamaan jo opiskelujen aikana. Cathrine Sadolin on avoin ja hyvin vastaanottavainen uusille, kyseenalaistavillekin ideoille, mikä on nähdäkseni elinehto CVT:n kehittymiselle entistä paremmaksi laulunopetuksen työvälineeksi. Complete Vocal Technique ei ole siis kiveen kirjoitettu, vaan me opettajat yhdessä pyrimme tekemään siitä koko ajan paremman ja selkeämmän työvälineen laulunopiskeluun.

Kävin viime viikonloppuna Kööpenhaminassa, jossa tapasimme sekä teimme ääni- ja EGG-nauhoituksia Cathrinen ja ruotsalaisen kollegani Annika Holmbergin kanssa. Olemme Annikan kanssa viettäneet jo pitkään mutta erityisesti viimeisen vuoden aikana paljon aikaa laulunopetuksen ja sen tekniikan kehittämisen parissa. Törmäsimme aina uudelleen muutamaan seikkaan, jotka olisivat voineet olla selkeämpiä ja tarkempia. Kehittelimme ajatuksiamme ja hahmottelimme ratkaisuja eteenpäin ja esittelimme niitä Cathrinelle viime syksynä. Viime viikon tapaaminen oli jatkoa tälle.

En voi vielä paljastaa, mitkä yksityiskohdat CVT:ssa tulevat mahdollisesti tarkentumaan, koska joudumme pohtimaan vielä eri asioiden kategorisointia. Osallistun Kööpenhaminassa update-seminaariin parin kuukauden päästä, jota ennen ja jonka aikana käsittelemme asiaa vielä lisää. Sitten voin toivoakseni kertoa enemmän. Ajattelin kuitenkin paljastaa joitain osa-alueita, mihin uusista päivityksistä on apua. Vaikka pohdimmekin vielä teknisiä termejä, aiheiden pedagogiset sovellukset ovat selkeitä ja ahkerassa käytössä opetuksessani.

Uudet opetustavat ja -välineet ovat hyödyksi mm. seuraavissa tilanteissa:

- Vaihdokset moodien välillä tuntuvat hankalilta ja ääni breikkaa

- metallisissa moodeissa tuntuu olevan raja, mitä ylemmäksi ei pääse

- metalliset moodit tuntuvat raskailta tuottaa tai ovat liian voimakkaita haluttuun ilmaisuun tai

- ääni on liian kevyt metallisissakin moodeissa

- neutral-moodi vaatii ilmaisua ajatellen liian vähän vaivaa

- alaääniin tarvitaan lisää voimaa

- laulajasta tuntuu, että hänellä on useampi eri tapa tuottaa tiettyä moodia

- laulaja haluaisi ilmaa tai käheyttä metallisiin soundeihin

Eli saumattoman dynamiikan hallinnan lisäksi voimme työskennellä uusien työvälineiden avulla vielä paremmin palvellen laulajan ilmaisua. Toki CVT-opettajat ovat pystyneet auttamaan yllä kuvattujen haasteiden kanssa erinomaisesti jo aiemmin. Uskon, että Cathrinen kanssa yhteistyössä tekemämme kehitystyön ansiosta laulajat voivat saavuttaa tuloksia vielä entistä vaivattovammin.

-Ville

www.laulunopetus.fi

P.S. Yllä on muuten oiva esimerkki siitä, mitä kaikkea muuta kuin opetusta laulunopettajan työhön voi kuulua. Kaiken keskustelun ja pohtimisen lisäksi olemme Annikan kanssa muun muassa kahlanneet kanssa läpi lukuisia tieteellisiä ja ei-tieteellisiä artikkeleita sekä analysoineet ääninäytteitä.

CVT-päivitystä

Palasin juuri Kööpenhaminasta, jossa osallistuin update-seminaariin Complete Vocal Institutessa. Valtuutettujen CVT-opettajien täytyy osallistua näihin seminaareihin vähintään kolmen vuoden välein, jotta he saavat pitää valtuutuksensa. Tällä varmistetaan se, että opettajien osaaminen on ajankohtaista. Itse olen käynyt valmistumiseni jälkeen jo kahdessa päivityksessä, vaikka se ei olisi ollut välttämätöntä. Tähän on oikeastaan pari syytä. Ensiksikin haluan olla mahdollisimman hyvin ajan tasalla tutkimuksesta ja pedagogiikan päivityksistä. Toiseksi Kööpenhaminan ja koulun ilmapiiri on niin hieno, että siellä haluaa käydä usein muuten vaan. Samalla ehtii tapaamaan Kööpenhaminassa ja Malmössa asuvia ystäviä.

Osa viikonlopun aikana käsitellyistä asioista oli tuttuja edellisestä seminaarista, mutta kuulimme joistain uusista tutkimustuloksista sekä saimme vihdoin ääntöväylän akustiikasta ja sen vaikutuksesta moodien soundiin hyvän keynote-esityksen, jota voimme käyttää myös itse. Minusta on erityisen hienoa, että me opettajat saamme uusimman tiedon opetuksemme avuksi jo ennen kuin tutkimukset on julkaistu. Tutkimusten saattaminen julkaisukuntoon saattaa viedä usein kauankin aikaa. Näin on Cathrine Sadolinin ja Julian McGlashanin tekemän tutkimuksen suhteen osittain siksi, että vastaavaa tutkimusta ei ole tehty ja moodit ja niiden määritelmät ovat Cathrinen löytämiä ja keksimiä. Cathrinen ja Julianin tutkimusaineisto sisälsi muistaakseni 20 laulajan endoskopiavideot, äänitykset sekä laryngografian. Sen lisäksi kaksi tanskalaista akustikkoa tekee parhaillaan tutkimusta moodeista.

Suomessakin tehdään muuten Complete Vocal Techniqueen liittyvää tutkimusta. Kävin pari viikkoa sitten Tampereen yliopiston vokologian laitoksella laulamassa tutkimusaineistoa erään opiskelijan gradua varten. Laitoksella on oltu jo pitkään kiinnostuneita tekniikasta. Nyt kun meitä valtuutettuja opettajia on jo aika monta, niin tutkimuksia voidaan jatkossa tehdä suuremmallakin otoksella.

Palautteesta - haluamisesta, antamisesta ja saamisesta

Muistan erään tapauksen CVI:n opintojeni alkupuolelta. Olisin kaivannut enemmän kritiikkiä laulustani ja toin asian esiin palautekeskustelussa. Opettaja sanoi miettivänsä asiaa ja keskustelevansa siitä muiden opettajien kanssa. Seuraavassa palautekeskustelussa hän kertoi, etteivät he aikoneet muuttaa arviointitapaansa minun kohdallani. Opettaja myös perusteli asian niin hyvin, että muutin mieleni enkä enää kaivannutkaan niin tiukkaa kritiikkiä. Mielestäni oli tärkeää, että minua kuunneltiin ja asiasta oikeasti keskusteltiin eikä vain enempää miettimättä pidetty kiinni omista näkemyksistä.

Hieman toisenlainen palautekokemus minulla on Sibelius-Akatemiasta. Nykyään palautetta pyydetään systemaattisesti, mutta muutama vuosi sitten antaessani kritiikkiä eräästä kurssista opettaja vain syytti minua huonosta asenteesta. Myös osastonjohtaja asettui puolustamaan opettajaa ja vähätteli kokemustani. Tämä on sinänsä outoa, koska enhän olisi vaivautunut antamaan pyytämättä palautetta vain lievästi huonoksi kokemastani opetuksesta. Kukaan ei ajatellut, että ehkä palautteeni olisi ollut mahdollisuus opetuksen kehittämiseen.

Vaikka Sibelius-Akatemiassa nykyään pyydetäänkin palautetta lähes kaikista kursseista järjestelmällisesti, ei sen antaminen inspiroi kovin monia. Palautteenantoprosentti taitaa olla noin parinkymmenen paikkeilla, ainakin niillä kursseilla, joille viimeksi osallistuin. Miksei palautetta sitten anneta? Uskoisin, että syynä on ettei opiskelijoille välity kovin vahva viesti siitä, että sitä oikeasti haluttaisiin tai että se voisi oikeasti vaikuttaa johonkin. Nyt annetut palautteet vaikuttavat vain katoavan jonnekin mustaan aukkoon. Kukaan ei edes kiitä palautteen antamisesta.

Miten opiskelijoita voisi sitten kannustaa antamaan palautetta? Ensiksi sitä tulisi aidosti haluta ja ymmärtää sen rooli oman opetustaitonsa kehittäjänä. Olisi hienoa, jos opettaja vaivautuisi tekemään jonkinlaisen yhteenvedon annetusta palautteesta sekä vastaamaan esiin nousseisiin seikkoihin. Vielä parempi olisi, jos opetusmenetelmistä pyydettäisiin aktiivisesti palautetta jo kurssin aikana. Aina voi olla joitain pieniäkin asioita, joita opettaja ei ole vain tajunnut ottaa huomioon ja joiden muuttaminen voisi parantaa opetusta huomattavastikin.

Opetan tällä viikolla CVT-kesäkurssilla. Halusin painottaa opetusta ajallisesti hieman enemmän yksityiskohtaisen tekniikkaopetuksen suuntaan. Henkilökohtaisen opetuksen määrä mestarikurssiosuudella on siis siksi hieman lyhyempi kuin muuten olisi. Käymme kutakin käsiteltävää tekniikkaa läpi niin, että jokainen pääsee kokeilemaan kaikkea henkilökohtaisesti ja etsimään yhteistyössä minun ja muun ryhmän kanssa itselleen parhaat mahdolliset työvälineet uuden tekniikan oppimiseksi. Kysyin tästä työskentelytavasta palautetta saman tien siksi, että se poikkesi hieman aiemmista kursseistani ja minun olisi ollut vielä mahdollista muuttaa tulevien päivien aikataulua osallistujien niin toivoessa. Työtapa sai ilokseni kuitenkin hyvän vastaanoton. Ei ilokseni siksi, että se helpottaisi välttämättä työtäni erityisesti, mutta siksi että kurssilaiset mahdollisesti saavat kurssista irti vielä enemmän. Ajattelenkin, että palaute on minulle saajana vähän kuin lahja, ei mikään pakkopulla. Sen avulla pystyn tarkastelemaan opetustani kriittisesti ja kehittymään edelleen.

Kirjoittanen palautteesta lisää myöhemmin. Varsinkin laulun kurssitutkintojen palautteet ovat usein mitä eriskummallisempia ja absurdeja tilaisuuksia. Jakakaapa muuten, jos teillä on hyviä tarinoita niihin liittyen. Tai muuten, jos palautteenne on otettu hyvin tai huonosti vastaan.

-Ville
www.laulunopetus.fi